Kiwa Päivä!

Buenos Tardesta vaan!

Päästiinhän sitä perille asti kohtuullisen tuskaisen lentosiivun jälkeen.

Kuitenkin Paulan veli Manuel(Manolo) tuli meikäläistä vastaan lentoasemalle ja odotti jotain valtavaa suomalaista ukkelia kun oli nähnyt musta vaan kuvan siinä Minin edessä, jossa näytän kolme kertaa auton kokoiselta :). 

Noh, siitä sitten lähdettiin kohti asuntoa, missä tulen asuman pääsääntöisesti reissun aikana. Aika nopeasti siinä automatkalla selvisi, että melko lailla mäkistä seutua tämä Andien alue (ei riittäny maantiedon tunnit sen konkreettiseen toteamiseen :). 

Tossa kuvassa Cotopaxi, joka on lähes 6000 metriä korkea. Nää mäet täällä on ihan järjettömiä.

Quito sijaitsee noin 2800 m merenpinnan yläpuolella ja pelkästään ko. suurkaupungin alue on ihan eri korkeuksilla. about ehkä 2000-3000 metrissä. Lämpötila ja ilma siis saattaa muuttua 5 minuutin ajon välillä kolean viileästä tosi lämpimäksi. Tuntuu suomalaisesta perspektiivistä melko mukavalle ilmastolle, vaikka aurinko kyllä polttaa vaikka sadepilvien läpi huomaamatta. 

Juostessa huomaa myös kaupungin korkeuden melko selkeästi hengityksen ollessa raskaampaa.

Noh. Asiaan.

Ensimmäinen kokonainen päivä tuli käytettyä Paulan veljen, Manuelin kanssa. Manuel On perustamassa isänsä kanssa huippulaatuista lammasravintolaa Quiton keskustaan ja kävimme heidän tiloillaan, mistä raaka-aineita hankitaan ravintolaa varten. Tulipahan poimittua Avokadokin ensimmäistä kertaa suoraan puusta, eikä kaupan hyllyltä.

Paula saapui saman iltana ja olimme sopineet seuraavalle päivälle tapaamisen Kiwa-juuressipsitehtaalla. Vietimme heidän kanssaan kokonaisen päivän, ja homma meni jotakuinkin näin:

Alkuun vähän perusfaktoja:

Kiwa juuressipsejä ollaan valmistettu vanhassa tuotantolaitoksessa noin 6 vuotta. Nyt ovat seinät alkaneet käydä ahtaiksi, ja muutto uusiin tiloihin on käsillä. Uusia tiloja etsittiin yli neljä vuotta, kunnes projekti on saatu etenemään. Uudet tilat ovat noin 1700 neliömetriä kooltaan ja huomattavasti ammattimaisemmat kuin vanhat tilat. Tilat sijaitsevat melko kaukana vanhoista tiloista (noin 35 minuutin ajomatka. Se on monelle työntekijälle iso muutos, koska joutuvat matkustamaan kauemmas uusiin paikkoihin. Yritys on halunnut kuitenkin tarjota työntekijöille kuljetuksen uusiin tiloihin. Kiwan tuotanto ja hallinto sekä myynti työllistää noin 35 henkilöä tällä hetkellä ja uusia markkinoita avataan jatkuvasti mahdollisuuksien mukaan. Kävimme ensin uudella tehtaalla, joka on valmistumassa pikkuhiljaa ja siellä hommat saadaan näillä näkymin vauhtiin kesän lopulla. 

Palmuöljy on Kiwa sipsien salaisuus sekä hyvät raaka-aineet. Palmuöljy mahdollistaa hyvän maun sekä hyvän säilyvyyden ja ohut ilma auttaa myös prosessissa. Kuten kaikki tiedämme, aiheuttaa palmuöljy vahvoja tunteita puoleen jos toiseenkin. Kiwa juuressipseihin käytetty palmuöljy on RSPO-sertifioitua ja sen luomusertifioiduksi saamisen puolesta tehdään tällä hetkellä kovasti töitä ja muutaman kuukauden jälkeen näin todennäköisesti tuleekin käymään.

Nykyisessä Kiwan valmistusprosessissa monet työvaiheet tehdään käsin! Esimerkiksi perunat, bataatit sekä punajuuret kuoritaan koneellisesti, mutta keittobanaanit ja maniokki käsin! Tämän jälkeen tuotteet pilkotaan suoraan öljyyn, paistetaan ja nostetaan kuivumaan. Tämän jälkeen seuraa jälleen käsityövaihe, jossa paistetut juurekset lajitellaan käsin säkkeihin, joista paras laatu laitetaan lopulta kiwa-pusseihin ja ns. 2. Laatu laitetaan erikseen myytäväksi erilaisiin tarkoituksiin.. 

Ollessani vierailulla oli vuorossa keittobaanaanin valmistuspäivä (yleensä eri juureksia tehdään eri päivinä, jotta aikaa säästyy, koska laitteet on aina puhdistettava). Saapuessani huoneeseen, otti minut vastaan se sama tuoksu, joka pelmahtaa Kiwa-pussista sitä avatessa: nenä muistaa pirun hyvin :)

Jokaisesta erästä otetaan myös laboratorionäytteet sekä kosteuden, että muiden laadullisten tekiöjoiden takia. Oli kyllä ihan huikeeta nähdä, että niitä samoja lastuja, joita sieltä pussista löytyy, lajitellaan käsipelillä!

Käsinvalinnan jälkeen tavara on isoissa säkeissä muutamia päiviä odottamassa pussitusta. Tämän jälkeen kaikki pussitetaan koneellisesti, paitsi sekoituspussien sekoitukset valitaan jälleen manuaalisesti käsin.

Työntekijöiden keskimääräinen työaika on noin 8 tuntia päivässä arkisin.

Tilat näyttävät suomalaiseen tilakäsitykseen verrattuna melko ahtailta ja yhdessä pienessä 15-20 neliön huoneessa/toimistossa saattoi olla jopa 5-6 työntekijää. Ihmiset näyttivät kuitenkin hymyilevän ja olevan onnellisia oloonsa. Uudet tilat antavat kasvulle paremmat edellytykset ja tavaran saatavuus paranee huomattavasti. ”Tehtaan” puolella tilaa on ihmisille ihan mukavasti ja olosuhteet vaikuttavat itse asiassa niin hyville kuin tällaisissa ympäristössä olla ja saattaa. Lämpötilakin tuntuu olevan hyvin hallinnassa ja mitään erityistä pistä silmääni.

Itse asiassa tätä kirjoittaessa yksi kaveri asentaa videotykkiä ”neuvotteluhuoneen” pöydälle ja minulle kerrotaan pöytää siirrettäessä mistä on kysymys. Jalkapallon maailmanmestaruuskisojen ensimmäinen ottelupäivä on tänään (jota kieltämättä olen itsekin odottanut melko lailla) ja tänne on ostettu videotykki ja satelliitti erikseen maailmanmestaruuskisoja varten. Onhan Ecuador sentään kisoissa mukana! Kaikesta huokuu hyvä meininki ja erinomainen yhteishenki. Tätä ehkä kaivattaisiin suomessakin vähän lisää. Suomessa sen sijaan työntekijöiltä kielletään otteluiden katsominen kaikin mahdollisin keinoin. Sain myös selville, että yksi tuotantotyöntekijöistä omistaa 1 % firmasta. 

Noh, kunhan oltiin peli katsottu niin käytiin sitten syömässä ja tempastiin järjettömän hyvä naudankieli siinä ensi hätään. Oon kerran aiemmin syöny, mutta nyt oli kyllä pirun hyvää. 

Illan päätteeksi kaverini täällä halusivat lähteä tanssimaan ja eihän siinä suomipojan jalka sitten muuta kun lähti liikeelle. Noh, mentiin Salsaklubille, jossa oli mieletön meininki ja jengi joras salsaa niin hyvin, että eipä oo hävettäny vähään aikaan noin paljon. Kunnialla kuitenkin homma himaan, eli kun mennnään metsään niin sitte kunnolla. Kannattaa opetella muutakin salsaa kun se kastike ennen ku tänne tulee :)

Päivä oli opettavainen ja tuntui mielettömän hyvälle kertoa tehtaan väelle, että meillä suomessa näistä on tykätty tosi paljon ja että vaikka työ saattaa tuntua välillä raskaalle, niin työn hedelmistä on iloa tosi monelle ihmiselle eri puolilla maailmaa. Näytin kuvia Kisahallilta erilaisista Kiwa-promootioista ja kyllä siinä oli jengillä ihmettelemistä kun totesin, että nämä kuvat ovat siitä hallista, missä järjestettiin paljon tapahtumia Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Myös se, että pääsee ihan oikeasti katsomaan tätä touhua, antaa ihan erilaisen näkökulman asioihin. Nytpähän tiedän.

Nyt taas mennään, joten pysymme kuulolla. Harmikseni en ole saanut puhelintani toimimaan täällä, joten minulle on turha yrittää vielä ainakaan paljoa soitella tai laittaa viestejä, paitsi Whatssapissa.

Ecuador kuittaa.

A