Banaani on ystävä.

Alkaa homma olemaan Kiwan osalta paketissa, mutta vielä on syytä pyörähtää banaaniviljelyksillä Santo Domingon kaupungin liepeillä Quitosta länteen.
Banaani tarvitsee kasvaakaseen hivenen trooppisemmat olosuhteet, joka tarkoittaa sitä, että lähdemme laskeutumaan kohti rannikkoa noin 600 metrin korkeuteen. Maisemat eivät tälläkään kertaa tuota pettymystä.

Näitä on vaikee saada kameralla haltuun ku nää on niin isoja nää korkeuserot.

Luikerotie ja vesiputous.

Tie luikertelee päättymättömän tuntuisesti alas Andien sadunomaisilta vuorilta ja maasto muuttuu koko ajan vihreämmäksi ja kasvustoltaan tiheämmäksi. Lämpötila aloittaa myös tasaisen kipuamisen ja perille päästessämmme se näyttää mukavat 30 astetta ja kosteuden huomaa myös heti. Melko lailla sademetsäinen meininki siis.

Tästä on alkanut tulla elintarvike-ensyklopedinen julkaisu, joten kevennetään sitä vähän meteorologisella pohdinnalla :

Olin jonkin aikaa huolissani siitä, että lähdin reissuun näin kesällä ja missaan osan maailman parhaasta kesästä suomessa, mutta ilmeisesti eivät säät ole siellä kotona paljoa suosineet. Tätä kirjoittaessa, kuin ajatuksesta, alkaa juuri satamaan. Istun ulkona, kello on 7 aamulla ja lämmintä on noin ehkä 25 astetta, sille ainakin tuntuu.  Vuoden keskilämpötila täällä on 22 astetta. Helsingissä muistaakseni about 5. Tietenkin ihmiset täällä päin maailmaa kun ovat tottuneet ankaraan auringonpaisteeseen sekä lämpimiin olosuhteisiin, eivät oikein pysty ymmärtämään auringonottoa ja se näkyy mm. maa-uimalassa missä kävin muutama päivä sitten: eivät ihmiset sinne tule aurinkoa ottamaan vaan uimaan ja polskimaan vedessä perhana. Täällä auringolta yleensä etsiydytään suojaan. Noh, suotakoon se meille ikuisen kylmyyden vangeille, jotka lämpöä luuytimiinsä varastoiden hankkiutuvat auringon lämpöön aina sen ollessa mahdollista.

Tuolta näyttää terttu keittobanaania

Siis Banaani, eikä mikä tahansa banaani vaan keittobanaani: Se eroaa meikäläisittäin tutusta chiquitan keltaisesta tsiegurasta sillä tavoin, että se on isompi ja vihreä sitä käytetään oikeastaan samaan tyyliin kuin perunaakin. Sitä ei siis syödä sellaisenaan raakana vaan se kypsytetään tavalla tai toisella ennen ruuansulatuskanavan sokkeloihin joutumista.

Banaanipuita

Banaani-Alex :)

Kiwan Banaanit tulevat vain yhdeltä viljelmältä, eli täältä, ja kaiken kaikkiaan lääniä täällä banaanille on noin 9 hehtaaria! Kaikki tämän tilan banaanit menevät Kiwan tuottamiseen. Tilan omistaja Alex, vetää meille asiantuntevan kierroksen banaanipusikoissa ja opettaa, miten banaaneista tulee mahdollisimman hyviä. Mielenkiintoista oli itse asiassa se, että banaanikasvit tuottavat yhden sadon, jonka jälkeen ne kuolla tuupertuvat, mutta kasvattavat vanhan varren viereen uuden. Yksi terttu vaatii kasvaakseen noin 10 kuukautta, yksi "puu" tuottaa yhden tertun. Puut ovat tosi korkeita, ja banaanien poiminta onkin nerokasta hommaa. Puuhun tehdään muutama syvä viilto pitkällä kepillä, jonka päässä terä. Tämän jälkeen puu vedetään nurin ja se ikään kuin nojautuu alas ja terttu tulee turvallisesti alas jopa 8-10 metriä korkeista puista. Ja kaikille niille besserwissereille, jotka mutisevat kun puhun banaanipuista: kyllä vain, banaanipuu ei ole puu vaan vähän isompi kasvi. Kutsun sitä nyt kuitenkin puuksi ihan käytännön syistä :)

BanaaniTie 

Vanha kanto, nuorempi ja seuraava sukupolvi.

Minä, Paula, Sir Alex ja pakollinen Kiwa-poseeraus.

En tässä nyt ala sen tarkemmin spekuloimaan, mutta toteanpahan vain, että keittobanaani on supermainio lisä lautaselle ruokailun yhteydessä, mikäli ette ole kokeilleet. Kannattaa väijyä ja kokeilla jos eteen sattuu osumaan.

Koululaisia. Yhellä perheellä omn kuulemma 17 skidiä täällä!

Kuitenkin pääasia, eli viljelijät: Tämäkin tila pyörii perheen voimin ja lapset käyvät koulua noin kilometrin päässä talolta (käymme hakemassa nuorimman lapsen vierailumme aikana) Samalla Alex tiedustelee ikääni ja on hämillään kun käy ilmi, että minulla ei ole lapsia. Samalla kun yritän ottaa kuvia opinahjosta, missä Alexkin kävi koulunsa, niin hän kysyy, että mikä puhelin minulla on kun siinä näyttäisi olevan hyvä kamera. Kerron, että tämä on Nokia Lumia 1020, jossa on 41 megapikselin kamera. Alex tuijottaa hetken aikaa ja kysyy suoraan paljonko olen ko. vempulasta maksanut ja sanoo maksavansa saman heti kättelyssä. Valitettavasti ei tällä kertaa natsannut, jos olisin tiennyt, olisin ostanut suomesta hänelle ko. laitteen varta vasten kun niitä ei täältä saa. Se muuten pitänee vielä mainita, että on hyvä, että täältä löytyy nuorempiakin viljelijöitä niin hommat saattaa jopa jatkua perheen sisällä eikä viljelmiä myydä isommille pahiksille.

Ihan komee skole.

Täällä näyttää kaikki olevan enemmän kuin kunnossa ja elämä pyörii eteenpäin leppoisasti, mutta kovaa työtä tehden. Talon lähettyvillä virtaa pieni joenpoikanen, jossa voi aina välillä käydä vilvoittelemassa, mikäli oikein kuuma päivä sattuu kohdalle. Banaanien kerääminen kun on pirun rankkaa hommaa näissä olosuhteissa. Tertut painavat 15-40 kiloa ja niitä viedään käsipelillä keräilypisteisiin, mistä ne sitten viedään aasilla noutopaikkaan, josta ne lähtevät eteenpäin jalostettavaksi.

Välipulahdus

Yritin muuten ratsastaa aasilla ja voin kertoa, että en ihan vielä yltänyt Jeesuksen tasolle siinä hommassa. Tuntu taas kyllä niin kaupunkilaiselle, että terve!

Aasi ja minä (kumpi onkaan kumpi)

Nyt on tosiaan Kiwa-viljelijöitä käyty sitten tapaamassa melko mukavasti ja tästä homma jatkuu kohti suklaata!

Nyt vähän polskmista ja rentoutumista keskellä viidakkoa jossain tällasessa hotellintapaisessa paikassa, jonka omistaja rupes tarjoomaan mulle caipirinhoja kun soittelin kitaraa ja sanoin olevani suomesta. :)
Näin täällä!

Minibansku

Tollasella aseella niitä puita kaadetaan.