Kadonneen raaka-aineen metsästys!

Lähdimme aikaisin auringon noustessa maanantaiaamuna kohti El Tambon pientä kaupunkia pohjois-Ecuadorissa. Kaikkihan te tiedätte monelta aurinko nousee päiväntasaajalla. Vierailu Kiwa-sipsien tuotantolinjalla oli loistava, mutta nyt on aika suunnata kohti raaka-aineiden alkulähteitä. Reittimme kulkee pitkin legendaarista PanAmericana valtatietä, josta avautuu suorastaan eeppiset näkymät ympäröivään maastoon.

Matkalla ohitamme myös kuuluisan Otavalon intiaanialueen keskuksen ennen kuin saavumme Ibarran kaupunkiin, josta nappaamme kyytiin Kiwan uuden raaka-aine- ja sadonkorjuuspesialistin, Williamin, joka opiskeli maataloutta Ibarran teknisessä yliopistossa (University Technical of North). William tekee tarkkaa laadunvalvontaa ja vierailee kaikilla tuottajatiloilla joka toinen viikko. Williamin titteli on vastata vihannesten täydellisestä laadusta ennen sadonkorjuuta ja toimitusta jatkojalostettavaksi Kiwa-tuotteiksi. Kriittisiä tekijöitä ovat kosteus, koko, maku sekä tietenkin tuholaiset.  

(William, meitsi ja järvi, josta lasketaan vettä viljelmille)

Matkamme kiemurtelee ylös alas ja välillä on 10 astetta lämmintä ja tovin päästä 25. Kuivaa, kosteaa, kaikenlaista lyhyellä matkalla. Täältä Quitosta pohjoiseen sijaitsee  laaksossa asuu paljon tummaihoisia ihmisiä, ja täältä tulee itse asiassa suurin osa Ecuadorin jalkapallomaajoukkueesta. Yritän tiedustella syytä laakson asutukseen, koska täällä asuu kaikenkarvaista jengiä kokonaisuudessaan ja käy ilmi, että kolonialismin aikana kun Espanjalaiset kuljettivat orjia afrikasta, osa laivoista haaksirikkoutui ja orjia pääsi pakenemaan ja he jäivät myöhemmin asuttamaan tiettyjä alueita pohjois-Ecuadorissa.

Jalkapallosta puheen ollen katsoimme sunnuntaina Ecuadorin avauspelin mm-kisoissa Sveitsiä vastaan – Tuli niin suomalainen olo kun oltiin ensin johdossa ja sitten vastustaja tasoittaa ja tyyliin viimeisellä sekunnilla menee ohi. Noh, kisakatsomossa oli ainakin hyvä meno päällä. Ecuadorin pelipaita myös hankittu tulevaisuuden lukuisia pelejä silmällä pitäen J

Matkalla törmättiin myös lukuisiin kvinoaviljelmiin, hienoja peltoja! 

Taas meinasi lipsahtaa asiasta sivuun, mutta Kiwa-sipsejä on muutamaa erilaista, eli punajuurta, bataattia, keittobanaania, maniokkia, alkuperäisperunaa sekä palsternakkaa. Nyt olemme siis matkalla kohti palsternakkaviljelmää pohjoisessa. 

Palsternakka, tämä porkkanan lähisukulainen tarvitsee olosuhteista vähän riippuen noin 8-9 kuukautta kypsyäkseen valmiiksi täällä El Tambon seudulla. Palsternakka ei kasva kovin lämpimässä, mutta täällä vuorilla on riittävän viileää myös tälle juurekselle. Palsternakkaa voi tarkkasilmäisimmät viherpeukalot löytää myös suomesta.

Alhaalla ne viljelmät, minne oltiin menossa

Juuri ennen kuin saavuimme perille, tapasimme yhden viljelijöistä, joka köpötteli hevosella vastaan. Hän neuvoi meitä syömään jotain keltaisia marjoja, jotka olivat juuri parhaimmillaan. En ollut tuollaista marjaa nähnyt, mutta muistutti maultaan melko pitkälti vadelmaa, eli huippuhyvää siis.

En tiedä aiheuttivatko marjat sitten seuraavan episodin ihan muutaman minuutin päästä kun olimme saapumassa talolle ja Paula onnistui ajamaan Nissan Patrolin eturenkaan ojaan. Tovin ihmettelyn jälkeen tästä kuitenkin selvittiin ja auto saatiin kaivettua takaisin tielle ja pääsimme vihdoin neljän tunnin ajon ja muiden sekoilujen jälkeen määränpäähän.

(Bolivar Cadena heppansa kera)

Tiloilla missä vierailemme, palsternakkatuotanto on yhteensä noin 2000 kiloa/kk. Alueen viljelijät ovat perustaneet pienen yhteisyrityksen Kiwaa varten, joka on heidän ensimmäinen säännöllisesti ostava asiakkaansa, vaikka näitä peltoja osa viljelijöistä on kyntänyt jo 40 vuotta. Tiloilla kasvatetaan avokadoa, alueelle ominaisia papuja sekä anista ja ihan huikeeta puu-tomaattia, meikäläiselle täysin uusi tuttavuus.

Juuresten viljelyn täydellinen onnistuminen vaatii opettelua ja kärsivällisyyttä. Tätä varten William on nimenomaan palkattu, eli hän tekee yhteistyötä viljelijöiden kanssa, jotta he saisivat laadullisesti parasta mahdollista lopputuotetta. Näiden viljelijöiden kanssa Kiwa on tehnyt pitkät sopimukset, jotta he voivat yhdessä löytää täydellisimmän mahdollisen juureksen juuri tähän käyttöön soveltuvaksi. Juuri edellisviikolla yksi erä jouduttiin hylkäämään, koska se oli vanhentunut liikaa, eli ollut vähän reilu viikon liian pitkään maassa (viljelijät menevät nyt torille myymään ne pois). Tuntuu uskomattomalta, että tämä on näin tarkkaa hommaa, mutta pitkässä juoksussa pienet asiat ratkaisevat ja maku saattaa muuttua kovin paljon lopputuotetta silmällä pitäen. Juuri tämän takia Kiwa haluaa tehdä yhteistyötä viljelijöiden kanssa pitkillä sopimuksilla, koska raaka-aineilla totta vie on väliä!

Näillä viljelyksillä ei paljoa koneellista apuvoimaa käytetä, paitsi kyntövaiheessa. Pellot kynnetään 5 kertaa edestakaisin, jonka jälkeen kaikki muu tehdään käsin. Normaali työpäivä maaseudulla on täällä päivän valoisa aika, eli noin 12 tuntia. Näin se taitaa mennä lähes kaikkialla maailmassa, että maaseudulla tehdään koko päivä jotain hommia.

Tänään opin paljon, ja oli mielettömän upeaa nähdä näiden ihmisten rakkaus tätä paikkaa kohti ja kuten yksi viljelijöistä (isabel) sanoi kun kysyin miten hän tykkää elämästään täällä: ”olen syntynyt tänne ja tänne tulen myös kuolemaan”. Runollista.

(Tässä herralla nippu valkoista porkkanaa, eli palsternakkaa)

(Isabelle ja nuorin skidi)

Täältä ei paljoa pois tarvitse kuulemma lähteä:

Käyvät kerran kuukaudessa kaupasta hakemassa riisiä ja sokeria. Aika lailla kaikki muu tulee joko itseltä tai vaihdettuna naapureiden kanssa.  Saimme siinä päivän aikana myös pientä välipalaa, joka oli paistettua maissia, avokadoa ja legendaarisen superhyvää puutomaattimehua.

Muutaman tunnin oleilun jälkeen lähdemme takaisin kohti Quitoa ja hetken verran kun luulin jo, että pääsemme hyvää vauhtia etenemään niin eiköhän tie ole suljettu jonkin hiekkalouhoksen kohdalla. Siinä sitten ollaan jokunen hetki kunnes lähdettiin kiertoreittiä kotiin ja kyllähän siinä päivälle tulikin sitten mittaa noin 14 tuntia. Jokainen tunti sen arvoinen!

Seuraavaksi tuleekin tapahtumaan sitten jotain vielä erikoisempaa: Nyt olemme juuri lähdössä tutustumaan alkuperäisperunan viljelijöihin ja viljelyyn. Niitä ei kovin monesta paikkaa löydykään. Sinne vuorille meinaamme jäädä sitten yöksi alkuperäiskansan luokse. Tsiigataan parin päivän päästä miten meidän kävi. Ciao!