No nyt sitä suklaata ja ajatuksia Ecuadorista.

Heti alkuun on pakko siteerata wikipediaa, jossa kaakosta mainitaan seuraavaa:"Välittäjät ostavat pavut, ne pakataan juuttisäkkeihin ja rahdataan satamien varastoihin. Pavut kuljetetaan bulkkina, irtotavarana Eurooppaan ja Amerikkaan suurissa rahtilaivoissa. Loppukäsittely tapahtuu muutamassa suuressa laitoksessa, jotka ovat erikoistuneet kaakaon prosessointiin."

Ei pidä paikaansa. Ainakaan Pacarin kohdalla. Kävin nimittäin tuotantotiloissakin, jotka sijaitsevat Quiton alueella, taisi olla eteläinen osa. :) Ensin kuitenkin vierailimme Pacarin pääkallopaikalla, persoonallisessa konttuurissa, jossa työskentelee muutamia sekä kansallisesta, että kansainvälisestä myynnistä vastaavia henkilöitä. Juttelimme tovin heidän kanssaan ja jatkamme matkaamme tehtaan suuntaan. Pacari on kerännyt paljon huomiota mediassa niin koti- kuin ulkomaillakin ja aulassa olikin meneillään televisiohaastattelu ja livahdimme hyvin huomaamattomasti Anttimaiseen tyyliin pois häiritsemästä haastattelua.

Konttori sijaitsee rauhallisella pikkukadulla.

Kirjoitus Santiagosta . Lukekaa jos saatte selvää.

Aulan valikoimaa.

Erilaisia palkintoja yms.

Jotenkin tuntuu erikoiselta puhua tehdasvierailusta kun olen suomessa käynyt erilaisilla tehtailla, niin ne ovat niiiiiiiin erilaisia. Näitä voisikin kutsua ehkä suklaanvalmistustiloiksi :) ehkä 400-500 neliötä? Ei saatu ottaa kuvia ihan jokaisesta prosessin vaiheesta, mutta jotain kuitenkin :)

Pacarin tehdas. Jep. "Tehdas".

Kaikki Pacarin suklaat valmistetaan maksimissaan noin 45-50 asteen lämpötilassa, oli kyseessä raakasuklaa tai ihan normisuklaa. Raakasuklaan ja normaalin suklaan ero onkin fermentointiprosessissa, eikä lämpökäsittelyssä, niin kuin aiemmin luulin.
Pacari puristaa kaakaopavuista ylimääräistä rasvaa pois ja näin ollen jäljelle jäävä kaakao on entistäkin tiukempaa tavaraa. Kaakaopavut sisältävät valtavan määrän antioksidantteja, noin 10 % painostaan! Se taitaa olla enemmän kuin mikään muu hedelmä tai marja. Huikee hedelmä!

Pacarin jengiä ja taustalla pari jääkaappia, joissa vielä hetken ajan jäähdytetään suklaat muotoonsa pakkaamista varten.

Myös kaikki tehtaalle menevät pavut menevät läpi laadunvarmistuksen, joka tapahtuu ihmissilmin ja käsin. Kun pavut on kuorittu niin sanotuiksi nibseiksi ja käsitelty massaksi saakka, suklaamassaan lisätään hilppanen auringonkukkalesitiiniä emulgointiaineena(ainakin kemisteille tuttu sana), jotta massasta saadaan juoksevaa jo matalassa lämpötilassa ja aineet sekoittumaan keskenänsä.

Meitsi ja Santiago.
Ensimmäiset levyt uudesta jäähdyttimestä.
Tuli syötyä suoraan levystä :)

Tehtaalle on juuri asennettu uusi jäähdytyslaite kun olemme vierailulla. Aiemmin suklaat jäähdytettiin useissa jääkaapeissa niille tarkoitetuissa muoteissa, mutta nyt siihen on ihan oma laite: liukuhihnajäähdytin tai joku sellanen jengi on ihan täpinöissään :).. Pääsemme myös maistamaan ihan ensimmäistä jäähdyttimestä tulevaa levyä ja kuuntelemaan, miltä suklaan pitää kuulostaa kun se on jäähdytetty ja siitä napsautetaan pala irti. Konetta pitää kuulemma vielä säätää, vaikka mielestäni se maistui paremmalle kuin koskaan aiemmin! :)

Suklaamuotti ja hassu-hattu kisa.
Mä voitan aina nää skabat.

Suklaan folioihin pakkaamiseen on nykyään täällä jo oma laite, mutta pahveihin ne pakataan vielä käsin. Pieni neljän hengen tiimi pakkaa niitä pahvikoteloihin ihan käsittämätöntä vauhtia. Täältä ne suklaat sitten lähtevät eteenpäin kohti muita maailmankolkkia ja Kisahallia.
Vaikka laitteita on nykyään olemassa ihan jokaiseen käyttöön, niin osa Pacarin kulttuurista nojaa selkeästi kuitenkin käsityöhön. Mikään ei pysty korvaamaan kokeneen ihmisen laadunvalvontaa ja tekemistä silloin kun kyseessä niinkin herkkä tuote kuin kaakao ja suklaanvalmistus.

Paula jäi kiinni itse teossa :)

Yhdestä normaalikokoisesta kaakaohedelmästä saadaan aikaiseksi noin yksi levyllinen 50 g Pacari-suklaata. Kaakao on todella herkkä hedelmä ja pavut maistuvat lähestulkoon jokaisessa hedelmässä vähän erilaiselta. Kysyn Santiagolta, että tämä varmasti vaikuttaa suklaaerien makuihin ja hän nyökkää puhuttelevasti ja sanoo lähes jokaisen erän maistuvan vähän erilaiselta! Joskus enemmän, joskus vähemmän.

Mun mielestä ehkä paras erä tähän mennessä!

Noni!Tehdas on nähty ja työt on tältä erää tehty ja on aika vaihtaa vähän vapaalle.

Vapaa-ajalla suuntasin mm. Ecuadorin rannikolle paikkaan nimeltä Montanita, jossa hengailin viikon verran, kävin surffailemassa, sukeltamassa, tietty joraamassa, fudista tsiigaamas ja mitä sitä nyt muuta biitsillä tekis. Tapasin paljon ihan mielettömiä tyyppejä ja matkalla sattui vaikka mitä sellaista, mitä minulle nyt voi odottaa tapahtuvan: kuten esim. paluulennon missaaminen yms.

Ecuadorilainen kulttuuri on mielenkiintoinen, historia värikäs ja Simon Bolivar ja Mariscal Sucre (Antoniö José de Sucre) tärkeä osa sitä. Nää sällit oli vapauttamassa mm. näitä nurkkia espanjalaisten ryökäläiden ja konkistadorien jäljiltä takaisin paikallisille ihmisille (lue. oikeille omistajilleen).

Kreisit maisemat vuorilla. Näitä maisemia on täällä
niin paljon ku jaksaa vaan matkustaa.

Viidakkolounas sisälsi toukkia, kanan mahalaukkua,
kananjalkoja, kalaa, palmua, maniokkia yms. Ei paha.

Mitä tulee normaaliin jokapäiväiseen elämään, niin tuntui ainakin minusta, että Ecuadorilaisittain ei oo ihan niin justiinsa, jos sovitaan, että nähdään klo 10 jossain. Se voi tarkoittaa aamupäivää tms. Paikalliset kaupungit eivät mielestäni ole mitään kovin erikoisia nähtävyyksiä. Quiton vanhaa kaupunkia hehkutetaan ja olihan se ihan jees, mutta täytyy sanoa, että miljööpiirtäjä on kyllä löytänyt meikäläisestä perspektiivistä katsottuna ihan järjettömän hienot tontit kaupungille. Tänne vois sen puolesta asettua. Olisi myös hienoa, mikäli täällä olisi suomen kielestä hyötyä, mutta kannattaa harkita jonkinlaista espanjan kurssia elämänsä täällä helpottamiseksi totta vie!

Hyvät on puitteet.

Vanhassa kaupungissa kattoraflassa. Hieno mesta. Ei hyvä ruoka.
Vista Hermosa on paikan nimi.

Bussimatkat yleisesti ottaen ovat pitkiä ja niillä voi tapahtua mitä vain! Siis ihan mitä vain voi kuvitella. Tulkaa kokeilemaan. Hinta on suunnilleen 1dollari/tunti. Hyvää vastinetta rahoille siis.

Vaikka Ecuadorissa tuotetaan paljon kahvia, ei täällä sitä juoda ihan niin vallattomasti ja valitettavan usein Nestlen pikakahvia. Sen sijaan täällä imuroidaan mehuja tosi paljon. Eikä mitä tahansa mehuja vaan tuorepuristettuja mehuja jos minkälaisista hedelmistä. Tähän aion panostaa jatkossa myös himassa.

Ecuador taitaa olla maailman suurin banaaninviljelijä sekä viejä. Ajomatkalla Quitosta etelään kohti Guyaguilin kaupunkia, matkalla on järjetön määrä banaaniviljelmiä. Jossain vaiheessa huomaan, että omistaja on kukapa muu kuin maailman suurin hedelmätuottaja Dole.
Täällä itse asiassa viljellään sen verran paljon banskua, että vuoriston asukkaat kutsuvat rannikon ihmisiä kiusallaan pikku apinoiksi (mono).

Ecuadorin yksi suurista jutuista on kuitenkin öljy, ja sen huomaa. Petroolin hinta on alhainen, noin kolme kertaa vähemmän kuin suomessa. Laatu on surkeaa ja ilman laatu kaupungeissa sen mukainen. Teitä rakennetaan hurjaa vauhtia ja liikkuminen helpottuu jatkuvasti ja kaikilla on auto.

Sillanrakennushommia

Persujen huoltoasema

Rahayksikkö on ameriikan dollari ja sillä voi saada paljon tai vähän. Hintataso vaihtelee melko lailla, mutta palvelut yleisesti tosi halpoja (parturi 2-5 dollaria, puolen tunnin taksimatka 10 dollaria yms. manikyyri tais olla 2-5 dollaria kans, en ottanu)


Kaikkiaan: Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olemme oikealla asialla tuotteidemme suhteen: näiden tuotteiden alkuperä on helppo löytää ja tuotteiden taustalla on ihan oikeita normaaleja ihmisiä, joiden elanto riippuu näistä tuotteista (Kiwa/Pacari). Helppoa ei työ todellakaan ole, mutta mitä tässä maailmassa saa ilmaiseksi? On helpottavaa kuitenkin huomata, että ihmiset vaikuttavat onnellisilta ja viihtyvät siellä missä ovat. Niinhän mekin loppujen lopuksi, vaikka joskus vähän vaikeaa saattaa ollakin, eikös niin?

Los Hedelmäsalaatti. 3 dollaria.

Ecuador on jees, tulkaa käymään, juokaa mehua, tutustukaa paikallisiin, puhukaa espanjaa, matkustakaa Quiton superahtaissa busseissa ruuhka-aikaan, käykää rannalla, sukeltakaa, surffatkaa, salsailkaa, trekkailkaa viidakoissa, käyttäkää hyönteismyrkkyä, nähkää kolibreja, vaeltakaa kylmillä ylängöillä, kiivetkää tulivuorille, hengästykää Quitossa, ottakaa lämmintä vaatetta mukaan, varokaa liikenteessä, mutta ennen kaikkea: syökää suklaata ja pitäkää KIWAA!!!

Ciao, ja nähdään Kahvilassa tai muualla! Alla vielä vähän kuvia reissusta.

A

Cheviche poppareilla :)

Fiilistelyä rannalla

Quitossa hengailtiin aika paljon
Paulan veljen kohta avattavassa
lammasravintolassa. Testailtiin reseptejä :)

Gringojen aurinkorasvaa.
Kerroin 100 jumaleison.

Hostellielämää.

Argentiinan puolella.

Dyykkaminen oli kuin olikin aivan järjettömän siistiä!
Koko reissun aikana tapasin yhden suomalaisen. Oli ollut sukeltamassa
Montanitassa ja innostunut niin paljon, että jäi sinne suorittamaan
sukeltajien masters-tutkintoa. Jäbä oli Tampereelta.

Rantafudista

Pakollinen auringonlaskun ratsastaja.

Reggae-Rekka.

Dj Kissa.

Ranskalaiset osaa kierrättää. Muovibileet.

Vihdoinkin suklaata! -tai siis kaakopuiden katveessa.

Jaa Hans!

Se on sitten menoa taas.
Tällä kertaa Andien itäpuolelle Amazonin viidakon läntisimpiin nurkkiin, jossa on ollut kolme vuotta käynnissä projekti huippusuklaavalmistaja Pacarilla. Mehän luonnollisesti tuomme siis Pacarin suklaata Suomen ihmeelliseen maahan.

Ja siitä alkaa Amazoni-meininki

Täältä tätä löytyy kaupoistakin melko tuhti rivillinen Pacaria, toivottavasti vielä suomestakin joku päivä.

Itse hotellihuoneessa otettu huono kuva Suklaalevystä.

Pacarin ideana on tehdä suklaata alusta loppuun niin läpinäkyvästi ja vastuullisesti kuin vain mahdollista myös luonnon monimuotoisuus säilyttäen. Tämä uusi projekti tapahtuu pienessä kylässä nimeltään Santa Rita. Tätä ei edes Google Maps löydä, koska tonteille oli lähes mahdoton päästä autolla vielä pari vuotta sitten. Lähinnä sijaitsevat Googlesta löytyvät kaupungit ovat Archidona ja Tena.

Takapiha.

Heti alkuunsa kun kuulin, että Pacari on projektin aikana saanut ääntä pidettyä kunnassa sen verran kovasti, että ovat saaneet paremman tien aikaan. En ollut kovin vakuuttunut sen hyödyistä, mutta sitten ilmeni, että Ecuadorissa on jokunen vuosi sitten kielletty metsästys näiltä omavaraistaloudessa eläviltä ihmisiltä. Jengi saa kuitenkin tarvitsemansa hyödykkeet pääosin luonnosta, mutta käyttävät kuitenkin puhelimia ja muita tietokonemööpeleitä, johon tarvitsee rahaa ja sitä on ollut vaikea saada koko kylää hyödyttäen. Kylässä asuu noin 200 ihmistä ja koko kylällä on mahdollisuus hyötyä Pacarista. Pacari maksaa kaakaopavuista kyläläisille 2 kertaa enemmän kuin edelliset ostajat, joille kyläläiset yrittivät myydä kaakaopapuja.

Hengaillaan ja odotetaan paikallista energiajuomaa jengin kämpillä.

Santa Ritassa, metsälle menossa.

Nyt jokaisella kyläläisellä on mahdollisuus kerätä kaakaohedelmiä metsästä niin vähän tai paljon kuin haluaa. Ja kun puhun metsästä, tarkoitan metsää. Nämä eivät ole mitään viljelmiä, vaan metsässä kasvaa kaikkea laidasta laitaan ja luonto on todella monipuolista!

Tällaset pikkuset odotteli äitiä tuomaan ruokaa.

Näin ne hengailee puussa.

Pacarin avulla kylään on alettu rakentamaan säältä paremmin suojaavia taloja vanhojen puisten läpivetoisten ja vettä pitämättömien harvojen puutalojen sijaan. Kuka tahansa ja koska tahansa voi siis kerätä valmiita kaakaopapuja metsästä silloin kuin huvittaa. Tällä kertaa meidän mukanamme on äitejä lapsineen. On lauantai, ja edellisenä iltana on ollut Ecuadorin jalkapallo-ottelu ja kaikki miehet ovat rankahkon juhlimisen jälkeen rokulipäivää viettämässä :)

Siinä sitä leikataan

Meitsi kuvaa

Lähdimme sitten liikkeelle ensin juotuamme vähän paikallisista superpuun lehdistä uutettua juomaa. On hyvin piristävää ja täysin luonnollista. Tätä voi olla, että vielä jonain päivänä täältä vielä tuomme mukanamme! Kiertelemme metsässä ja kaikesta huomaa, että täällä ei ole istuttamalla istutettu yhtään mitään! Pusikoissa on tietenkin melkoinen määrä kaikkia önnimönniäisiä ja hyönteisiä ja niiltä on suojauduttava. Joidenkin enemmän kuin toisten :)

Seikkailemme ihmisten kanssa metsässä, poimimme kaakaohedelmiä, pidämme hauskaa ja otamme paljon kuvia. En osaa käyttää viidakkoveistä ihan kuubalaisten kumouksellisten tavoin ja sekös paikallisia naurattaa. Odottakoon vaan kun näkevät minut Mora kädessä :)



Tovin metsässä liikuttuamme saavumme pienen puron varrelle, jonne Pacarin avulla rakennettiin silta ja  ihan huikee lepotila ihmisille jos tekevät pitkää päivää (siellä pidettiin talkoojuhlat ja ihmiset grillas ja tanssi ja piti hauskaa ja rakensi upeen suojan auringolta ja sateelta) Ei oo ihan vielä valmis, siitä puuttuu nimittäin vielä puulattia, mutta melkein valmis kuitenkin :b Siis jokaisen sisäinen Tarzan herää heti tollasessa mestassa! Tämä pitää saada mökille!

Itse hedelmä. Toi valkonen on tosi makeeta ja sen voi imeskellä
pois jos karkkihammasta kolottaa.

Siellä katotaan, että mihin lattia laitetaan :)

Ihan huikee maja!

Ja jotta tulisi selväksi kenen kanssa olemme täällä, niin Pacarin perustajan Santiago Peraltan ja hänen vaimonsa Carla Barboton ja kahden skidinsä kanssa. Nää tyypit varmaan ihan oikeesti joskus muuttaa tänne metsään jos mahdollista. Santiago tekee kaikkensa asiansa edistämiseen ja on aina ihmisten hyvinvoinnin, luonnon monipuolisuuden ja pienviljelijöiden asialla. Kaverilla on sertifikaatteja vaikka mistä ja lisää on tulossa. Jos jollain on sydän mukana, sen on oltava Santiago. Onneksi herralla on kuitenkin pilkettä silmäkulmassa, koska muuten homma menisi liian vakavaksi.

Santiago ja upeita kyläläisiä!

Santiago, Carla ja skidit ja joku keräilijä :)

Paula, meitsi ja puro.

Sitten kun hedelmät on kerätty koriin ja on aika palata kämpille. Tämän jälkeen pavut otetaan kaakahedelmän sisältä ja laitetaan fermentoitumaan kaksi päivää kerrallaan kolmeen eri otteeseen. Tämän jälkeen pavut nostetaan pöydälle ja annetaan kuivua noin viikon verran. Raakasuklaan ja normisuklaan eroista Santiago ei kuitenkaan kerro muuta uin, että ero on fermentoinnissa. Kun kysyn, että mikä siinä eroaa, hän vastaa että fermentointi ja naurahtaa :).

Papujen käsittelysali.

Fermentointiastiat

Fermentoinnin jälkeen pavut kuivataan tuossa pöydällä, kyllä.

Täältä pavut sitten kuljetetaan suoraan Pacarin tuotantotiloihin, joissa niistä valmistetaan suklaata noin 200 kilometrin päässä poimintapaikasta.

seuraavassa kirjoitelmassa vieraillaan Pacarin tehtaalla, syödään kananjalkoja, mahalaukkua, toukkia yms.
Pysykää siis taajuuksilla hyvät ystävät!

Energiajuoma tulilla. Ei Red Bullia.

Lauantai-illan hengailut meijän auton rontin päällä.